oon ihan sekasin.
haluisin niin kovast jonkun joka välittää musta ja tykkää musta just tälläsenä ku oon.
pörröttäis hiuksii ja hipsuttais selkää.
kuitenki pelkään sitä kaikkee , läheisyydentunnetta, sitoutumista ja etenemistä
kaikki on nii kaukasii ajatuksii mulle.

ajattelen vaan kokoajan et jos mulle ei sitte ikinä löydykkään sitä oikeeta.
et jos mut on luotu kulkemaan yksin.
tai jos sitte vaan oon niin liian ruma tai läski etten kelpaa kellekkään.

mun itsetunto on niin heikko tälläsis asiois.
ja oon kerran seurustelllu kunnolla, mut seki oli sillanen pikkunen juttu.
just juteltiin yhen mun tosihyvän kaveripojan kans täst asiast, et kuipaljo ahdistaa ku kaikil muil
on joku, ja sul ei ketää.
istut siin bileis ja alat kattoo et kaikki muut nuolee, tai niil on vieres joku kaveri
ja sul ei ketäää.
tulee väkisinki ulkopuolinen olo.
ahdistaa.