jos et sä, ni sitte mä.

voi vittu siis oikeesti, nyt meni yli jopa mun hilseen. ei saatana ku ihmisten pitää olla tyhmiä, ehkä mä lukeudun näihin tyhmiin sit kans, mutku ihan oikeesti, eiks kerrast voi oppii. okei, joo mä en opi, mut mikset helvetti sä voi oppii?! ei kannata oikeesti leikkii tulel ku kokemuksest voin sanoo et koht palaa koko pelto. vitusti vituttaa myös se et toiset on nii helvetin sinisilmäsii, luulis nyt kerrast oleva vähä varuillaa. mutku eeeeeeeei ni eeeeeei, ei pakosta. ei oo kato pakko jos ei haluu. mut fakta on se etten koske suhu enää pitkäl tikullakaa. sä saat päättää kumpi meist taas kerra on se aikuine joka ottaa paskat niskaa.

hei, täähän oli ihan kivaa.

nopsajalka ft asa - paineet tippuu

aattelin ilmottaa etten oo viel ajanu yhenkää hirven kylkeee saatika yhteekää vastaatulevaa ojaa, et iha hengis ollaa. en malta oottaa maanantaita, työt alkaa, ja pääsen virallisest muuttaa omaa kämppäää ja pääsen pois täält salost hetkeks. pakko päästä vaihtaa maisemaa ja tuulettuu hetkeks. toisaalt mua kyl surettaa ko sä jäät tänne, enkä oikee muutenkaa tiiä mitä tehä, pelkään et oon taas kerra iha in love ja sit ilmotat et na-aa ei onnistu. mulle on käyny nii tuhottoma mont kertaa ja siks pelkkä ajatuski ihastumisest saa mut tyylii paskahalvause partaalle, siit r-sanast puhumattakaa. vituttaa ku en osaa puhuu asioist enkä pukee sanoiks näit juttui. voivoivoi ois niipaljo helpompaa ku lukisit kaiken vaa täält. ok meitti kiittää ja kuittaa, sattuu päähä ku alkaa ajattelee.

PS. kesäloma 4 days to go!

Toisella on niin kova ikävä, ja se kantaa käsissään kyyneleitä.

jippu- kaksi kauneinta

eipä musta oo taaskaa pitkää aikaa mitää kuulunu, mut emmätiiä pitäiskökää? oon iha hurahtanu formspringii, hyvä et ees käyn tääl enää. jotenki ei oo vaa intoo kirjottaa, eikä toi blogin ulkoasu miellytä silmää, ei sitte yhtää. mut joo, mua vituttaa, iha saatanasti liikaa. en ite oo oikeesti suvaitsevaine ihmine, en sit yhtää, mut miksei muut voi olla? miksette te voi vaa ymmärtää? emmätiiä, ehkä se on vaa liikaa pyydetty. oon aika ylpee itestäni, oon onnistunu deletoimaa sut mun elämäst allmost kokonaa, mut ainaku kirjaudut koneelle sisää, tulee kauhee olo, iha niiku pala kurkkuu. ja sit tuntuu mahdottomalta ees ajatella sun tunnuksien poistamist, tuntuu niiku sä oisit sit lopullisesti poissa mun elämäst, enkä mä haluu sitä, en haluu! koitan itelleni vielläki vaa uskotella et joku kaunis päivä voidaa olla viel ystävii, mut sun sanoi lainate : jos se on tarkotettu tapahtuvaks, se kyl tapahtuu.

ääh, im just a fucking big mess inside.