9. toukokuuta 2012

Toisella on niin kova ikävä, ja se kantaa käsissään kyyneleitä.


eipä musta oo taaskaa pitkää aikaa mitää kuulunu, mut emmätiiä pitäiskökää? oon iha hurahtanu formspringii, hyvä et ees käyn tääl enää. jotenki ei oo vaa intoo kirjottaa, eikä toi blogin ulkoasu miellytä silmää, ei sitte yhtää. mut joo, mua vituttaa, iha saatanasti liikaa. en ite oo oikeesti suvaitsevaine ihmine, en sit yhtää, mut miksei muut voi olla? miksette te voi vaa ymmärtää? emmätiiä, ehkä se on vaa liikaa pyydetty. oon aika ylpee itestäni, oon onnistunu deletoimaa sut mun elämäst allmost kokonaa, mut ainaku kirjaudut koneelle sisää, tulee kauhee olo, iha niiku pala kurkkuu. ja sit tuntuu mahdottomalta ees ajatella sun tunnuksien poistamist, tuntuu niiku sä oisit sit lopullisesti poissa mun elämäst, enkä mä haluu sitä, en haluu! koitan itelleni vielläki vaa uskotella et joku kaunis päivä voidaa olla viel ystävii, mut sun sanoi lainate : jos se on tarkotettu tapahtuvaks, se kyl tapahtuu.

ääh, im just a fucking big mess inside.

1 kommentti:

sanni kirjoitti...

haastoin sut mun blogis ! http://ssanniimylovermylife.blogspot.com