no ja moro.
onks siitä taas tovi ku oon tänne elämääni vuodattanu?! viimekerrasta on taas aikaa ja on tässä ny saatana kerenny tapahtuukki vaikka ja mitä. hahah ei varmaa aikaakaa siitä ku viimeks kirjottelin niin erottiin matinkanssa. :-----DD lol ei se enää toiminu ja kumpiki sitä tahollaan oli jo kauan miettiny. matti vaan sano sen ääneen ja jos totta puhutaan ni olin jo hetken toivonu et hää sen sanois ko tiien ettei itestäni siihe ollu. nooh anyways muutin kesällä kaks kertaa, vietin pitkästä aikaa tai oikeestaa elämäni ekan kesän niin ettei tarvinnu sielä veneiden keskellä kokokesää pörrätä vaan sain olla kavereitten kanssa stadissa ja salossa ja oikeesti vaan olla pitkästä aikaa. muutin mun ja masan yhteisestä kodosta malmille kuukaudeks ja siitä sitte lepuskiin karon kämppikseks. alotin mun hullun riahakkaan sinkkuelämän, munasin paristi oikee huolella ja sit piti taas rauhottua, nii perus jannaa :--D siis ja nyt ku puhun munaamisesta ni niiku pahemmin ku koskaan ennen, ja vittu kahesti. mä toivon et voin ja pystyn ja haluun olla sunkanssa viel ystävä koska se merkkas mulle aivan vitusti. syksyllä luulin et löysin jotain aitoo, mut eipä se tainnu sit ollakkaan sitä, meil oli hauskaa enkä kanna kaunaa. se tais itseasiassa olla just sitä mitä mä kaipasin, pitsaa, himymii ja seksii, ei mitää sen enempää, ei mitää sääntöjä tai sopimuksia, kummatki vapaita menee ja tulee niiku itteää huvittaa.
nyt ko lukee tot viimevuotista tekstiä ni kaipa mä oon kiitollinen tästäkin vuuesta, on tää helvetin erillainen ollu tohon edelliseen verrattuna, mut oon taas kasvanu ihmisenä, oppinu virheistäni ja ollu jotenki rohkeempi. koulu mua ei kiinnota vittuakaa ja jos tästä paskalafkasta itteni ulos saan tittelin kera ni en kyllä hetkee aijo opiskella, ei oo mun juttu. nyt mä aijon keskittyy itteeni ja tehä sitä mikä mulla on kauan haaveissa ollu. mä aijon kerätä rahaa ja lähtee ulkomaille töihin, joko jahdille tai vaikka aupairiks, ei sillä nii väliä mut tää on mun haave ja sen mä haluun toteuttaa, mä haluun nähdä ja kokee kun ei oo ketää mua estämässä. toisaalta rakastan mun elämää täällä tällähetkellä karon kanssa stadissa ja kaikkia mun ystäviä salossa tulee varmasti hirvee ikävä, mut mä en voi elää niille. mun pitää alkaa elää itelleni ja tehdä sitä mitä ite haluun ja mikä musta itestä tuntuu hyvältä. mä oon nähny mitä se kaikenmaailman jossittelu tekee ihmiselle, taikka se kun elää muille ja unohtaa ite elää. mä oon tosi onnellinen nyt, mun tän vuoden uudenvuodenlupaus on olla vähemmän negatiivinen, enemmän positiivinen. kuten tiiätte ni mulla on semmonen pieni taipumus olla pessimisti ni sen mä yritän karistaaa vittuun tän vuoden aikana, yritän oppii nauttii pienistäkin jutuista ja tehä asioita mitkä ei välttämättä musta ehkä ookkaan ihan super kivoja, suhtautuu kaikkeen aluks positiivisesti koska ensivaikutelma tehdään sekunneissa mut sen muuttaminen voi kestää vuosia, enkä mä haluu et ne ketkä mut tapaa saa musta ihan persekuvan, koska mä oon niinpaljon muutakin ku vaa kävelevä ihmisperse.
peace nyt lopetan vittu
