tuli jotenki ihan selittämätön himo kirjottaa tänne pitkästä aikaa. en tiiä. jotenki kaikki on muuttunu tosi paljon. tai siis, kaikkihan on muuttunut, on siitä jo 1,5v ku viimeks ootte tätä kautta musta kuullu. tuntuu et oon jotenki kasvanu ihmisenä tosi paljon. oon fiksu ja filmaattinen. mä jotenkin osaan nauttii itestäni ja hetkistä, joita jaan mun rakkaitten kanssa. oon koittanu tulla sinuiks itteni kanssa ja sovittaa välit ihmisten kanssa. ihmisten, joita päin mä en olis kehdannu kattoo vuos sitten. mä yritän olla parempi ihminen ja tehdä pieniä tekoja joka päivä, et saisin ees jonkun hymyilemään. tottakai on vielläkin niitä päivä ku paskaa kaatuu ämpärillä niskaan eikä oikeesti vittu ees sukkien vaihto kiinnosta, mut niit on loppujenlopuks tosi vähän. mä oon jotenkin vaan tosi onnellinen siitä kaikesta mitä mulle on suotu. mä oon kiitollinen mut samalla mä koen et oon ansainnu kaiken mitä oon saanu. kaikella on ollu ja tulee olemaan joku tarkotus mun elämässä. haha ok alkaa menemää aika diipiks mut siis u get the point?
mä asun masankans helsingissä, ja ollaan lokakuussa seukattu neljä vuotta! tässä välissä oon asunu puolisen vuotta euroopassa, kierrelly eurooppaa muutenkin omasta mielestä aika huolella ja oikeesti nauttinukki elämästä. alotin koulun puol vuotta sitten ja se jos joku on iha täyttä shittii, mut cama, ei tää olis mun elämää jos joku ei kokoajan vituttais :D en oikeen osaa pukee näit ajatuksii sanoiks, mut oon vaan niin ilonen et mul on maailman parhaat ystävät ja kaverit vierellä. oon niin onnellinen karosta. se on maailman paras. rakastan sitä ihan superisti. ja mulla on himo ikävä sussuu ja tomii. rakastan myös tätä vapauden tunnetta joka tulee täst yksinasumisesta. saa tehä mitä haluu millon haluu ilman et ketään kyttää. ja musta on ihanaa et mun porukat on viimeinki hyväksyny sen et oon aikuinen eikä mua tarvii holhota ympäriinsä.
emmä oikeen tiiä, tää tuntu aika hyvältä vähän purkaa tänne. vois ihan ottaa tavaks ja kirjottaa vaikka kerranviikkoo. loveu all.
