kaikki ei mee aina niiku mä haluun, ja ehkä mun vaa täytyy tottuu siihe. hyväksyy tosiasiat et tää oli tässä, kiitos anteeks ja näkemiin, niiku säki sanoit. toivon, et joskus voidaa viel olla ystävii, tai ees kaverei, ja jos se ei onnistu, ni toivon et voidaa ees hymyillä toisillemme. jotenki on nyt tosi tyhjä olo. en tiiä mitä mun pitäs ajatella viimesest kolmest vuodest, oliks ne iha täyt ajanhaaskaust vai eikö sittekää? muistan viel sen päivän ku tutustuttii, mun enkku oli iha hakuses, ja joo on se vielläki, mut kai mä oon sen enkun sijast oppinu ees jotai täst elämäst, toivotaa ainaki näi. ja jos jotai sattu unohtuu, ni onneks mul on toi ms moraalisoiva ja kaikki muut muistuttamas.
