mä olen vieläkin elossa. vaikka musta ei oo mitään kuulunutkaan pitkään aikaan. elämä rullaa omalla painollaan ja kaikki on ihan hyvin. mä rakastan mattia ja viikonloppuna meillä tuikin täyteen 1,5v. huhu aika on menny nopeesti. en oo kirjotellu paljoa ku oon masankanssa seurustellu, mut se johtuu siitä et mulla on kaikki niin hyvin. sitä ennen sun kanssa ei ollu, ku joutu kokoajan purkamaan mieltään tänne.oon onnellinen et mulla on joku jolle voi kertoa kaiken, kaiken mistä on iloinen ja kaiken mistä surullinen. meillä menee hyvin. joskus olin ihan varma, etten oo ikinä kykenevä yhteenkään vakavaan parisuhteeseen, mut onneks olin väärässä. matti on se joka saa mut hymyilemään ja se kuka paijaa mua ku itkettää.
mut mä kaipaan mun elämään jotain, en tiiä mitä, mut jotain. haluaisin laihduttaa, kirjottaa lukiosta hyvin arvosanoin ja hakea opiskelemaan, mut must tuntuu ettei must oo siihen. en vaan jaksa. yksinkertasesti. en tiiä, oon kovin koittanu lukee ylppäreihin, mut mikään ei tunnu jäävän päähän. en tiiä oonko vaan saamaton vai mikä mulla on. noh, näillä ajatuksilla eteenpäin. ylenpalttiseen laiskuuteen otetaan vinkkejä vastaan.
