oon hämmentyny, makaan mun sängyllä ja tuijotan kattoo. tuntuu et mä ootan jotain mikä ei tuu koskaan tapahtumaankaan. mietin liikaa. kelaan että miten sä, joka olit mulle tärkeempi kun kukaan muu, voit unohtaa mut. tai siltä tää ainakin tuntuu. mä en oo surullinen enkä alakulonen, en oo, musta vaan tuntuu pahalta. mut osittain musta tuntuu myös tosi hyvältä, en tiiä. mietin myös et millo me seuraavaks nähää. kauhee ikävä sua.
![]() |
| joo ja mä ymmärrän sen, muttet säkää voi aina paeta. |


















