emmätiiä, ainaku nään sut, ni tuntuu jotenki pahalta, mut oon over it. oikeesti, kyl täst noustaa, ja pikasee. oon tuhlannu valehtelemat viimeset kolme ja puolvuotta suhu ja vittu pelkästää odottamisee, et ei enää kiitosta vaan. toki mä vielläki odotan et lopetat ton lapsellise mykkäkoulun, kasvat aikuiseks ja juttelet mulle, saatika ees moikkaat kaupungilla. kato oikeesti , se ei paljoo vaadi.
nojaa, en jaksa jauhaa enää, mietin vaan yks päivä, et onksul ikinä enää ikävä mua? tai et mietitsä niit aikoi ko oltii väleis ja kaikki oli hyvin? muistatsä mamban sä onneni oot? (ja heppatytöt)
muute kaikki on ihasemijees, mitä mun horoskooppi kerto tästä tammikuusta että uudet tuulet puhaltaa, ja mahdollisuuksiin on tartuttava. elämää tulee uus ihmine ja nii on tainnu käydäkki, kiitos siitä :) voivoioivoi en malta odottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti