charlie bit my finger. :-(

kanye west - all of the lights (interlude)

mun päivät menee tätä rataa : herään, raahaudun kouluu, koulust kaupungil, kaupungilt kotii , syön ja nukahdan , katon salkkarit, dataan ja meen taas nukkuu. vihaan rutiiineja, mut näin tää menee. ei täst vaa pääse eroo. oon koulunjälkee aina nii väsynykki, etten jaksa ajatella muutaku sänkyy. äskenki heräsin vajaan kolmen tunnin päikkäreit.
ärsyttää, oon niii saamaton, stressaan kaikist pikkuasioist, ja oon muutenki hankala ihmine. tulee sellane fiilis et oon kauheen huono kaveri ja koulus iha paska. ei mua kiinnosta ku viikolloput, ja neki nukun vaa pois. istun himas tai nukun. niihinki on tullu rutiini, perjantain kaupungil, lauantain kaupungil, jonna meil yöks ja sunnuntain katoo korist. ei täs mitää, mutku oeöljfmnekdfnhsod , satana666.
ei mua kiinnosta ku tietyt ihmiset ja niitten naamat, mua ei vois vittuukaa kinnostaa joku angstmasis, joudun kuitenki kattoo sitä nyrpeet naamaa 6 päiväää viikos, et ei se mun mielt masenna.
mua kiinnostaa mitä sä haluut. tai ei silläkää välii, ku ei kuitenkaa samoi asioit haluta. että tän elämän pitäää näytää taas hankalat puolensa.
kaikki ärsyttää ja ällötttä, paha olo, maha kipee, silmis sumenee. kuolema kuittaa, kiitti ja moro.
mua kans ärsyttää , et lajitellaa ihmiset seksuaalisen suuntautumisen, pukeutumisen perusteel tai vaik sen, et käyks kirkos vai ei. okei tiiän et teen sitä itekki, mut se on eriasia sillo, ko tunnen ite sen ihmisen , mitä dissataa esimerkiks iha dorkist vaatteist. okei vitut mistää vaatteist ku se on iha mahtava ihmine muute. tai jos se on bi, iha vitu sama, ihmine siin mis muutki, ei se tarkota etse kuses suhu on.
ihmiset , siirtykää toisen blogin puolelle, sinneki tulee tekstiä än yy tee nyt.

mitä mä teen sun kanssas, sun tai kenenkään muun?



tiedätkö..?

Jukka poika - mielihyvää.

Tiedätkö miltä tuntuu kun ihminen ketä rakastat on kuin et olisi olemassakaan.

Tiedätkö miltä tuntuu kun yrität pyytää anteeksi eikä silmiin edes katsota.

Tiedätkö miltä tuntuu kun itket eikä sinua haluta kuunnella.

Tiedätkö miltä tuntuu kun ihminen nukahtaa kun yrität kertoa jotain tärkeää.

Tiedätkö miltä tuntuu kun toinen suree ja toinen unohtaa.

Tiedätkö miltä tuntuu kun ihminen ketä rakastat ei koskaan antanut edes yrittää.

Tiedätkö miltä tuntuu kun et olekkaan niin tärkeä kun annetaan ymmärtää.

Tiedätkö miltä tuntuu mennä nukkumaan ja jäädä mietiskelemään.

Tiedätkö miltä tuntuu kun uni ei tule välttämättä koskaan.

Tiedätkö miltä tuntuu kun ruoka ei maistu miltään.

Tiedätkö miltä tuntuu kun olo pahenee joka sekunnin jälkeen.

Tiedätkö miltä tuntuu kun sattuu niin että toivoo vain kuolevansa.

Tiedätkö..?

hold me tight.

kauhee läheisyydenkaipuu. :--(

 

so stand up for the love.

anteeksi hiljaisuuteni.ei oo mitään kirjotettavaa tai oikeesti olis, ja paljonki. pitäs portfolioo tehdä , mutku ei kiinnosta, en osaaaa.
ps. kiesus mikä biiiisi, kerrassaan ihana!

Jessie J - stand up!

Cuz' you're as old as you feel you are
And if you don't reach for the moon you can't fall on the stars
So I live my life like every day is the last, last, last
Stand up

painukaa kaikki vittuuuun. vihaan tälläsiii ällöttäviii saamattomii fiiliksii. sitä ku oikeesti pitäis tehdä jotai, mut sit vaa istun ja haaveilen vaaleenpunasis pilvilinnois unelmien poikamiehist sun muist. ja sit masentaaa ku tippuu takasi maan pinnal, ja huomaa ettei oo saanu mitää aikaa saatika ettei niist vaaleenpunasist unelmist voi ikinä tulla todellisii. onneks sain sentää istuu maailman hienoimman mersun kyydis. pelasti mun päivän =)

happiness.

Sara Bareilles - Uncharted


rakastan biiisiä, sanoja kaikkea.
kaikki on sovittu,
ja toivon et voin nyt luottaa suhu ja toivon et tiiät nyt mitä haluut.
haluisin olla vihanen, haluisin et kärsit ja oikeesti ymmärrät et mua suututtaa, mut emmä osaa vihotella kauaa.
se on tasan kolme minsaa ko oon happamana suunpielet alaspäi,
mut sit alkaa läppä lentää, enkä jaksa olla vihane.
muutenki nii rento olo, emmä jaksa ajatella tota asiaakaa enää yhtää.
iskossaki oli kivaa, poitsut, rakastan teitä. =)
portfolioo pitäis tehä, enku koe tulos, ja kaheksa muutaki koettaa, en jaksaa.
yks jakso peruskouluu, samal toivoisin et tää kestäis ikuisuude, tää on nii tuttuu ja turvallist, mut samal venaan kesää ja lukioo, ja kaikkee sitä uutta jännää. ollaa äitinkaa juteltu vaihtooppilasvuodest, ja oon iha intona ettimäs tietoo isäntäperheist ja hinnoist sun muist.

mikää ei onnistu.

miettikääpä tätä:
mikael gabriel- sä olit oikees.


miks mä en osaa keskustella?
miks elämä potkii päähän?
miks en ymmärrä asioita niiku ne mulle sanotaan?
miks oon nii pelle tällästen asioiden kans?
ei asiat selvii, ellei avaa suutaa, ja kerro mis meni vikaa, ja et mikä on päin perset, mikä vituttaa ja mikä ärsyttää.
miks anteekspyyntö ei helpota mun oloo ollenkaa?
vaik toine ihan oikeesti yrittää parhaansa, mut ei.
sisäl kiehuuu sappinesteet sun muut, haluisin vaa haukkuu sut niii lyttyy ko mahollist, käyttää kaikkein rumimpii sanoi ja kertoo sulle kuinka vihane oon. mut must tuntuu, et se on kumminki iha turhaa, tiiät jo valtava hyvi, ja mitä se muka auttais, sulle tulis paska filis, mut eise mua auttais taaksaa. vittuku elämä on vaikeeta.

and it goes like this..

helvetin hyväää loppuelämän ensimmäistä päivää sulle!