ah, ihanaa.
elämä hymyilee, mut sisäl lymyilee paha olo. elämä hymyilee, oon ilonen. sain mopokortin, ekalla yrittämällä, oon hirmu ylpee itestäni.
mut silti sisäl velloo semmone ällö-öllö olo.
en tiiä mite tätä pitäis ees kuvailla, tää on nii outo. vihaa ja rakkaut samaa aikaa, onko mahollist? viel samoi ihmisii kohtaa, en ymmäräää.
elämä kulkee, mut se kulkee liian nopeasti, minusta ei jää jälkiä.
Aurinko paistaa mut se paistaa läpi vartalosta, sinusta ei jää varjoa.
elämä kulkee, mut se kulkee liian nopeasti, sinusta ei jää jälkiä.
tämmöne fiilis. oon siinä seison , moikkaan. mut silti mua ei huomata.
kaikki menee liian nopeesti, mä vaan seison ja katon ku ihmiset kiirehtii ja hälisee. olin yks päivä plaasas, must oli ihana vaa istuu yksin hesen penkil ja katella ohikävelevii ihmisii. nautin siit.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti