biisi on yhtä sekava ku mun fiiliskset nyt. oon vissiiki loppujelopuks aika tosi rasittava, eiks vaa? en osaa lopettaa vaa ajois, ja toisaalt joskus rakastan kaivaa verta nenäst ja kääntää veistä vähä haavas. se tunne ku näät toisen ku sen vitutuskynnnys hipoo taivait. en myöskää yleensä ymmärrä et jos toista ei kiinnosta jutella, vaa meen siihe vänkäämää ja heittä jotai maailma paskint läppää. meen yleensä vähä kaikkimullenytheti-meinigil. nojaa vois taas kitistä ja vitistä kaikest mut eeeee jaksaaaa, kyllä ihmiset itse tietävät jos heistä täällä kirjoitan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti