ahdistaa. en jaksa tehdä läksyjä, en pääse kemiankokeest läpi. uni ei tuu, vast ku joskus tähtitieteelliisii kellonaikoihi. sit väsyttää, koulunjälkee en jaksa muutaku istuu, katttoo telkkarii ja valvoo. ruokaki maistuu vähä liia hyvi. oon lihonnu ja se ahdistaa mua iha , iha niiku ei muute olis kauhee olo. oonkoha vaan vähä liia itsekriittine? en vaa voi sille mitää , ei mult löydy sitä itsekurii lopettamaa karkinsyönti tai sitä motivaatioo hankkii joku harrastus. lisätää soppaa viel se et toisille oon suhdeterapeutti ja toiset vaa itkee paskaa elämäänsä mulle, ja mitä mä teen? en ainakaa sano et joo sori en jaksa kuunnella.
edit: mä oon vaan ihan loppu
 |
| oispa se vaa noin helppoo. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti